Uskoontulo ja raamatullinen kaste

1. Vastasyntynyttä lasta ei tarvitse kastaa. 2. Sydämen uskolla ja suun tunnustuksella pelastutaan. 3. On vain yksi tie Jumalan taivaaseen. 4. Jumala on järjestyksen Jumala. 5. Ymmärrätkö myös mitä luet.6. Vesikaste suoritetaan vain. 7. Usko tulee ensin ja vasta sitten vesi. 8. Raamattu ei tunne sylivauvan kastamista. 9. Ihminen perii syntyessään turmeluksen 10. Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman syyllisyyden. 11. Kun ihmisessä asuva synti herää. 12. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. 13. Usko Jumalaan on uskoa Jumalan sanaan. 14. Kun Raamatulliset totuudet kielletään. 15. Miten käy kastamattoman kristityn? 16. Uskoontulohetki Raamatussa. 17. Ihminen ei voi liittää Kristukseen. 18. Isäntä vaihtuu sisäisessä maailmassa. 19. Mitä tapahtuu uskoontulossa. 20. Mikä estää kastamasta minua? 21. Mitä Jeesus opetti kasteesta. 22. Alkuseurakunnassa Raamatullinen kaste ei ollut epäselvä asia. 23. Ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen. 24. On tärkeää ymmärtää mitä luemme. 25. Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste. 26. On kysymys uskon perusteista. 27. Uudesta testamentista ei löydy kastamatonta kristittyä. 28. Mitä teit kuulemallesi sanalle? 29. Kenellä on oikeus kastaa.

Oletko ajatellut, miksi miljoonat suomalaiset ovat kautta aikojen kastattaneet lapsensa? Jos sinun osaksesi on tullut sylivauvan kaste, oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi sinut on kastettu? Jokaiselle ihmiselle tulee aikojen saatossa erilaisia tapoja ja tottumuksia. Teemme asioita ajattelematta sen enempää  asian alkuperää tai tarkoitusta. Suurin osa näistä tavoista, tottumuksista tai pinttymistä on aivan harmittomia. Pienestä tai harmittomasta tottumuksesta ei sen sijaan voida puhua silloin, kun on kysymys ihmisen taivasosuudesta. Sen suurempaa kysymystä ei kukaan voine omalla kohdallaan tehdä, kuin "missä minä vietän iankaikkisuuteni?". Tämän kysymyksen painamana myös Israelin viisaimpiin kuuluvaa opettaja, Nikodeemuskin lähestyi Jeesusta. Jeesus antoi hänelle saman vastauksen kuin kaikille muillekin ihmisille, jotka mielivät Jumalan taivaaseen. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".Joh.3:3. Jeesus itse sanoo että on vain yksi tie, joka johtaa iankaikkisen elämän osallisuuteen, ja se kulkee Hänen kauttaan. Itse asiassa Hän sanoo: Minä olen tie:
"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. "Joh.14:6.

Sydämen uskolla ja suun tunnustuksella pelastutaan

Pelastuksen tie ihmisen henkilökohtaisen uskonratkaisun kautta on selkeästi viitoitettu Raamatussa: "sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan Room.10:9. Ihminen pelastuu yksin uskon kautta Jeesuksen Kristukseen. Pyhä Henki herättää synnin unessa nukkuvaa ihmistä ja synnyttää uskon Jeesukseen Kristukseen evankeliumin sanan kautta. Ihminen uudestisyntyy eli tulee uskoon, niin kuin kansankielellä sanotaan. Paavali kirjoittaa: "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin" 1.Tim.1:15 Tämä tapahtuu ihmisen otettua vastaan Jumalan ihmiselle tarjoama pelastuksenlahja, Jeesuksen Golgatalla suorittama sovitustyö. Jeesus sovitti koko maailman synnit Golgatan keskimmäisellä ristillä. Hänet haudattiin ja Hän ylösnousi kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettukin.

Tämän jokaiselle ihmiselle tarkoitetun Jumalan lahjan, syntien anteeksiantamuksesta ja uuden elämän osallisuudesta saa jokainen ihminen omalla kohdallaan ottaa vastaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Uskoontulossa ihmisen yhteys Jumalan kanssa korjaantuu. Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin uskon kautta Jeesukseen. Tämä tarkoittaa, että ihminen vapautetaan ilman ihmisen omia ansioita tuomiosta, joka hänelle synnin palkkana muutoin kuuluisi. Synti joka on estänyt Jumalan tahdonmukaisen elämänvirran ihmisen kohdalla, on nyt saanut väistyä Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Ihminen saa uskoontulossa uskoa syntinsä ja syntisyytensä anteeksiannetuiksi Jeesuksen nimessä. "Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Jes.1:18. Uskoontulossa ihminen saa uuden hengen, Kristuksen Hengen osallisuuden. Isäntä ihmisen sisäisessä maailmassa vaihtuu. Jeesus Kristus on saanut tulla ihmisen lunastajaksi, syntiensovittajaksi ja Herraksi vaikuttaen nyt ihmisen sydämen hallitsijana.

On vain yksi tie Jumalan taivaaseen

Paavali sanoo, että jos joku julistaa toisenlaista tietä Jumalan taivaaseen kuin yksin Jeesus Kristus, hän olkoon kirottu. "Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu." Gal.1:8. Toisenlainen tie on kyseessä silloin kun pelastuksen välineeksi tarjotaan jotain muuta kuin Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä. Raamattu ei tunne Suomen luterilaisen "kansankirkon" yritystä sovittaa ihmisen syntejä vedessä ja liittää häntä veden kautta Kristukseen. Luterilaisen kirkon harjoittamassa sylivauvan kasteessa on kysymys toisenlaisesta evankeliumista, toisenlaisesta tiestä Jumalan yhteyteen. Tästä juuri Raamattu ihmistä varoittaa Paavalin kautta. On surullista seurata sivusta, kuinka ihmiset juoksuttavat kiireellä pieniä sylivauvoja tämän suuren valheen seurauksena, jopa ns. "hätäkasteelle", jotta nämä olisivat kelvollisia Jumalan edessä, kun iäisyys alkaa.

Mitä Raamattu sanoo? "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" Joh.1:12. Yhdeltäkään sylivauvalta ei Suomessa ole kysytty: ottaisitko sinä Jeesuksen vastaan pelastajanasi ja syntiesi sovittajana. Ei tietenkään, eikä luonnollisestikaan ole kysytty. Raamattu kertoo selkeästi pelastuksen tiestä ja henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen. Jumala ei koskaan, missään tilanteessa vaadi ihmiseltä sellaista, johon hänellä ei ole edellytyksiä. Kaikkein vähiten Jumala vaatisi tätä puolustuskyvyttömältä vauvalta. Jumala rakastaa luotuaan siinä määrin, ettei missään kohdin tee hänelle väkivaltaa. Näin on myös pelastuskysymyksen kohdalla. Jumala ei edellytä sylivauvalta henkilökohtaista uskoa, kun pienokaisella ei vielä omantunnon heräämättömyyden tähden ole edellytyksiä tähän. Pieni sylivauva on taivaskelpoinen sellaisenaan aivan kuten Raamattu selvästi opettaa ja ilmoittaa.

Jumala on järjestyksen Jumala

Opettajan ensisijainen tehtävä on opettaa oikein. Jumalan sanan, Raamatun, tärkein ohje opettajalle on, että joka Jumalan sanaa jakaa, jakakoon oikein. Sen tähden, meidän Jumalan sanan opettajien, tulee julistaa niin kuin on kirjoitettu Raamattuun. Jumala itse valvoo omaa sanaansa ja yhtyy vain siihen sananjulistukseen, joka nousee Raamatun lehdiltä. Näin on myös uskoontulo ja kastekysymyksen kohdalla. Raamattu sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Mark.16:16. Kastetta ei voi irrottaa erilleen pelastuksen ja evankeliumin hyvästä sanomasta. Jumala on kaiken järjestyksen Jumala. Raamatun alkulehdiltä voimme lukea, että Jumala on jo luomakunnan alusta asti suunnitellut kaiken hyvin tarkasti ja hyvässä järjestyksessä. Voi hyvällä syyllä sanoa, että Jumala on tarkka omasta järjestyksestään, jonka Hän on asettanut. Kun on kysymys niinkin tärkeästä asiasta kuin ihmisen pelastumisesta iankaikkiselta kadotustuomiolta, voimme olla varmoja, että Jumala ei tee poikkeusta järjestyksen suhteen pelastuskysymyksessäkään.

Ymmärrätkö myös mitä luet

Filippus saa Jumalalta kehotuksen lähteä näyttämään sielunsa tyhjyyden kanssa painiskelevalle Kandakean hoviherralle pelastuksen armojärjestystä. "Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio". Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja". Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?" Niin hän sanoi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?" Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä. Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä." Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?" Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" Apt.8:26-37. Filippus sanoi siis hoviherralle, että jos tämä uskoi koko sydämestään Jeesuksen Herrauteen, niin hänet oli lupa kastaa. "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Apt.8:38. Omakohtainen sydämen usko ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen oli siis edellytys kasteen ottamiselle. Jos tämä puuttui, niin ketään ei ollut lupa kastaa. Raamatun opetuksen mukaan ihminen uskoo ennen kastetta ja on pelastunut uskon perusteella ennen kastetta. Usko on edellytys kasteen ottamiselle, se ei suinkaan seuraa kastetta.

Vesikaste suoritetaan vain pelastuneelle

Kun hoviherra uskoi kuulemansa sanan, hän pyysi päästä kasteelle. Filippus asetti näin kastamiselle ainoastaan yhden ehdon: jos hoviherra uskoi sydämestään, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, niin hän kastaa hänet. Muita ei ole lupa kastaa kuin niitä, jotka uskovat sydämessään Herraan. (*Kreikankielessä on tässä kohden käytetty sanaa "eksestin", joka tarkoittaa "lain mukaan on lupa", "on luvallista" ja "on laillista". Sanaa on käytetty samassa käyttötarkoituksessa useissa kohdissa raamattua. Sanan merkitys on aina "on lupa tehdä jotakin". Sana esiintyy Uudessa Testamentissa 32 kertaa. King James Versioniin sana on käännetty 29 kertaa sanoilla "it is lawful" eli "on laillista" tai "lain mukaan on lupa".) Hoviherra tunnusti suullaan Jeesuksen Herraksi Kristukseksi ja ylösnousseeksi Jumalan Pojaksi. Hänellä oli sydämen usko ja suun tunnustuksella hän pelastui. "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut." "Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Room.10:9-13. Niinpä ei ollut mitään estettä olla kastamatta hoviherraa. Oli Raamatun sanan mukaisesti lupa kastaa hoviherra hänen henkilökohtaisen uskonratkaisunsa jälkeen Tämä on yhtäpitävä kaiken muun Raamatun opetuksen kanssa vesikasteesta. Kaste suoritetaan vain ja ainoastaan pelastuksesta osalliseksi tulleelle.

Usko tulee ensin ja vasta sitten vesi

Raamatussa on lukuisia esimerkkejä ja vertauksia kuinka Jumalan pelastussuunnitelmassa usko Jumalaan tulee ensin ja sen jälkeen tulee vesi. Näin oli esimerkiksi Israelin kansan tehdessä pakomatkaa Egyptistä. Egypti jäi taakse vasta vesimassojen huuhdottua vihollisen mennessään. Nooa perhekuntineen nousi uuteen elämään vasta kun tuli vesi. Näissäkin tapauksissa, joita en nyt lähde tässä kohdin tarkemmin tutkistelemaan, oli ensin usko Jumalaan ja vasta sitten tuli vesi. Jumala on järjestyksen Jumala kaikissa kohdin. Ihminen on kuitenkin mestari saamaan aikaan kaaosta ja epäjärjestystä. Ihmisten toimesta pelastuksen armojärjestys on onnistuttu hämärtämään, niin että ihmiset eivät enää ole selvillä Raamatullisesta kasteesta. Ehkä juuri sinä mietit, että mitä tarkoittaa uskovien kaste? Ehkä olet jo elämäsi Jeesukselle antanut, mutta kastekysymyksen kanssa vielä jostain syystä askaroit. Saakoon Jumala henkensä kautta valaista sinulle Jumalan tahdon tämänkin asian kohdalla. Selvää on, että jotain suurta veteen kätkeytyy. Olisiko meidän Herramme Jeesus Kristus muutoin astellut itse kastettavaksi Jordanille ja sanonut: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Silloin hän salli sen hänelle." Matt.3:15

Raamattu ei tunne sylivauvan kastamista

Raamattu ei puhu mitään imeväisen kastamisesta, ei sanallakaan kajoa sylivauvan kastamiseen. Raamatun lehdiltä ei löydä yhtään kastettua pienokaista. Ymmärtääksemme, miksi asian laita on tämänkaltainen, meidän on mentävä ajassa taaksepäin aina surulliseen syntiinlankeemuksen päivän asti. Surullinen päivä Aadamille ja surullinen päivä koko ihmiskunnalle. Koko ihmiskunta kaikkine ihmisineen oli läsnä Aadamissa. Aadamin tehdessä syntiä ja turmeltuessa, koko ihmiskunta teki syntiä ja turmeltui. Muistamme, että alun perin Aadam luotiin Jumalan kaltaiseksi. "Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi" 1.Moos.5:1. Syntiinlankeemuksen jälkeen Aadamille syntynyt poika oli langenneen Aadamin kaltainen. "Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet." 1.Moos.5:3. Uuden testamentin puolella tämä on selkeästi sanottu: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" Room.3:23. Syntiinlankeemuksessa Jumalan kirkkaus hävisi ihmisestä, ja langenneen ihmisen jälkeläiset ovat siitä lähtien syntyneet ilman kirkkautta.

Ihminen perii syntyessään turmeluksen

Jeesus sanoi: "Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki." Joh.3:6. Roomalaiskirjeessä sanotaan: "Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa," Paavali sanoo omasta tilastaan: "Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; " Room.7:14. Me olemme kaikki Paavalin tavoin osallisia syntisestä lihasta. Ihminen syntyessään perii siis turmeluksen. Paavali toteaa: "minun lihassani ei asu mitään hyvää." Raamattu sanoo: " sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Room.8:7. Langenneesta ihmisestä syntyessään lapsi ei siis peri vain lihallista tilaa ja ilman kirkkautta olevaa olemusta, vaan myös lihallisen mielen, joka vastustaa Jumalaa. "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli." Room.8:5. Ihminen varttuessaan on lihan vallassa. Hänessä asuu synti, joka herättyään muuttuu toimivaksi synniksi. Ihmisessä on näin jo syntyessään synnin siemen, josta sitten kasvaa tekosyntien monihaarainen ohdake. Niin kuin on osuvasti kuvattu: ihminen omaa pedon luonnon uinuvana. Myöhemmin tämä luonto herää ja teettää pedon tekoja. Tätä kutsutaan perisynniksi.

Jumalan Karitsa joka pois ottaa maailman syyllisyyden

On huomattava, että perisynnissä on kaksi puolta: turmelus ja syyllisyys. Molemmat, sekä turmelus, että syyllisyys ovat kaikkia ihmisiä koskevia. "Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;" Room.5:18. Aadamin kautta syyllisyyskysymys koskee siis jokaista ihmistä. Ihmiskunta alkoi tuhota Jumalan tekoja ja sen ylle lankesi Jumalan tuomio. Lapset syntyivät näin tuomionalaiseen maailmaan. Tilanne muuttui ratkaisevasti Golgatan ristillä. Jeesus kantoi ja sovitti ristillä yhteisen kaikkia koskevan syyllisyyden. Näin hän poisti perisynnin syyllisyyden. Raamattu sanoo asiasta näin:"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! " Joh.1:29". Jeesus sovitti ristillä kaikki synnit ja näin otti pois koko syntikuorman. "Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;" Room.5:18 ja edelleen "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan" 2. Kor. 5:19. Nyt lapsi syntyy Kristuksen ristintyön kautta sovitettuun maailmaan. Sovitus koski taannehtivasti myös ennen ristiä tehtyjä syntejä. "jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit" "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." Perisynnin syyllisyys ei enää periydy. Lapset ovat autuaita Jeesuksen sovitustyön tähden ilman mitään erillisiä toimenpiteitä. Raamatun mukaan ei ole mitään syytä kastaa pientä sylilasta.

Kun ihmisessä asuva synti herää

Jossain vaiheessa ihmisen elämää kuitenkin ihmisen perimä turmelus, ihmisessä asuva synti herää. Synti muuttuu toimivaksi synniksi ja teettää ihmisessä synnillisiä tekoja. Ihminen on näin sekä fyysisen että hengellisen kuoleman leimaama jo syntyessään. Perisynnin pettämänä kaikki tekevät syntiä. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" Room.3:23. "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet" Room.5:12. Synnintekijä siirtyy näin jälleen Jumalan vihan alle. "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.3:36. "joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin" Ef.2:3. Jumalan vihan ja tuomion alta ihmisen pelastaa ainoastaan omakohtainen usko Jeesukseen Kristukseen. "Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen." Joh.3:18.

Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu

Kukaan ei voi pelastua iankaikkiselta kadotukselta vastaanottamatta uskon kautta Kristusta, mutta tämä koskee tietoiseen ikään tulleita. Jumala ei koskaan vaadi ihmiseltä sellaista mihin hänellä ei ole edellytyksiä. Kuinka pieni sylivauva voisi mitenkään ottaa omakohtaisesti suun tunnustuksella vastaan Jeesusta Kristusta. Sanoohan Raamattu:"sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:9. Evankelisluterilainen kirkko esittää ratkaisuksi muiden toimesta sylilapselle suoritettua kastetta. Tämä, jos mikä, on harhaoppia. Raamattu sanoo, että kaste ei pese pois perisynnin turmelusta eikä syyllisyyttä, sillä se ei ole lihan saastan poistamista . "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta," 1.Piet.3:21. Syyllisyys on jo poistettu. Uskoontulossa ihminen pelastuu synnin orjuudesta ja turmelus poistetaan lopullisesti ylösnousemuksessa. Mitä Raamattu siis sanoo kasteen olevan? Raamattu ilmoittaa, että kaste on hyvän omantunnon pyytämistä. Kaste kuuluu siihen ikään, jolloin omatunto ei enää ole uinuvassa tilassa, vaan toimii ja on tullut pahaksi. Ihminen ymmärtää evankeliumin sanoman ja osaa pyytää hyvää omaatuntoa tai vastata Jumalan pyyntöön. Kasteeseen sovellettuna voidaan puhua, että kysymys on tietoisen omantunnon kommunikoinnista Jumalan kanssa. Kaste ei muuta uinuvaa omaatuntoa miksikään. Kaste ei puhdista omaatuntoa eikä tuo sinne uskoa tai tahtoa elää Jumalan tahdon mukaan. Vedenpaisumuksessa vesi ei pelastanut Nooan perhekuntaa, vaan arkki, johon mentiin ensin. Kaste kuuluu sille, joka ensin on uskon kautta mennyt Kristukseen. Uskoon tulleelle kasteesta on hyötyä, mutta ei sylivauvalle. Pieni lapsi on autuas ilman kastetta. Ei kuitenkaan oman viattomuutensa, vaan Jeesuksen uhriveren perusteella. "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Mark.16:16

Usko Jumalaan on uskoa Jumalan sanaan

"Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne" Ef.2:1. "mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut" Ef.2:4-5. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja" Ef.2:8. Jumalan suurta armoa ja rakkaudenosoitusta on, että syntinen ihminen saa tulla armoistuimen eteen ja kuulla siunaavia sanoja: sinun syntisi on annettu anteeksi. Tätä armotarjousta jokainen ihminen kohdallaan tarvitsee ja tämä armotarjous on Jumalan puolelta voimassa jokaisen ihmisen kohdalla. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" Room.3:23. Raamattu kertoo selkein sanoin, mikä on synnistä saatava palkka. Synnin palkka on iankaikkinen ero Jumalasta, iankaikkinen kadotus, josta Raamattu käyttää sanaa helvetti. "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.6:23. Useissa kohdissa Raamattu ihanalla tavalla vahvistaa sen toivon, joka uskovalla ihmisellä on Jeesuksessa Kristuksessa. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room.8:1. Tätä vasten on helppoa ymmärtää armon suuruuden omassa elämässään kokeneen Paavalin sanat: "Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!"2.Kor.9:15. Paavali oli ollut aikaisemmin iankaikkisen kadotustuomion alla, mutta nyt hänet oli siirretty pimeydestä valkeuteen, kuolemasta elämään. "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään" Joh.5:24. Usko on ennen kaikkea uskoa Jumalan sanaan. "Jeesus itse sanoi: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt" Joh.6:29. Ihminen joka uskoontulonsa jälkeen käy Raamatullisella upotuskasteella on tehnyt juuri näin. Hän on ensin uskonut Jumalaa, kun Hän sanassaan sanoo: "Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."Joh.14:6. Ja tämän jälkeen hän on ottanut tosissaan Jumalan sanan, joka kasteessa kutsuu uskoon tullutta henkilöä vahvistamaan päätöksen seurata Jeesusta: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Mark.16:16

Kun Raamatulliset totuudet kielletään

Ei ole mikään suuri salaisuus, että sellaistenkin kattojen alta, joissa on risti katolla kielletään Jeesuksen neitseestä syntyminen ja sallitaan homoliitot. Saattaapa joku sanoa papin kaapu yllään, että mitään kadotustuomiota ei ole olemassakaan. Luterilaisen kirkon pappismiesten toimesta tulee Suomen maassa kiellettyä kaikki suuret Raamatulliset totuudet. Ei pidä siis hämmästellä, että pelastuskysymyskin on onnistuttu Suomessa "kirkkolaitoksen" kautta hämärtämään. Kastevedestä on ihmiskeinoin tehty pelastuksen väline, sakramentti. Luterilaisen kirkon suuri valhe on kirjoitettu heidän tunnustuskirjansa etusivulle: "Kaste on Kristuksen asettama sakramentti ja kristittynä olemisen perusta, kasteessa ihmisestä tulee sekä kotiseurakuntansa että maailmanlaajuisen kirkon jäsen." Yhtään ihmistä ei ole koskaan, eikä Raamatun mukaan tulla koskaan liittämään Kristukseen kasteessa. Kirkon jäseneksi luterilaisessa sylivauvalle suoritetussa kasteessa voidaan tulla. Se on kirkon asia kuinka jäsenhankintansa suorittavat, mutta Kristukseen ruumiin osallisuuteen ei kastamalla tulla.

Raamattu, jota hyvällä syyllä voidaan nimittää pelastusasiakirjaksi kertoo selkein sanakääntein, että Kristus on perustus eikä muuta perustusta voida panna, mitä ihmisen pelastuskysymykseen tulee. "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus." 1.Kor.3.11. Iso kirja, Raamattu, kertoo alusta loppuun asti yhdestä asiasta: kuinka ihminen voi korjata välinsä Jumalan kanssa, palata Jumalan yhteyteen, pelastua. Jeesus sanoi: "Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."Joh.14:6. Jumalan taivaaseen ei ole toista tietä. Raamatun selkeän ilmoituksen mukaan kukaan ei tule kasteveden kautta sisälle pelastukseen. On olemassa joitain sellaisia luovuttamattomia periaatteita, että niistä ei käy tinkiminen. Tämä pätee etenkin silloin, kun puhutaan Jumalan sanasta. Jos tarjotaan toista tietä pelastukseen, kuin mitä Herramme Jeesus Kristus sai aikaan Golgatan ristillä, vuodattaen verensä meidän edestämme, niin silloin olemme tekemisissä uskon perusteiden kanssa.

Kautta aikojen on ollut nähtävissä, että kun pimeys on saanut vallan, niin uskonnolliset pinttymät ovat istuneet ja istuvat todella tiukassa. Kun on kysymys kasteasiasta, niin silloin ei auttaisi kysyä mitä isämme ovat tehneet aikaisemmin tai mitä ihmiset näistä asioista ajattelevat, vaan mitä Raamattu asiasta sanoo. Jumalan sanalla tulee olla itseisarvo silloin kun puhutaan imeväisen ja uskovaisen kasteesta. Raamattu on tässä kohdin aivan selkeä ja horjumaton. Raamattu ei jätä edes tulkinnan varaa kaste asian suhteen. Raamattuhan ei edes tunne sylivauvan kastetta. Jumalan sanassa ei ole tavuakaan imeväisen sylivauvan kasteesta. Ei minkäänlaista mainintaa tai viittausta tähän suuntaan.

Miten käy kastamattoman kristityn?

Miten käy sellaisen henkilön, joka on uudestisyntynyt eli ottanut Jeesuksen vastaan, mutta ei ole ottanut kastetta Jeesuksen Kristuksen nimeen? Ihminen tulee uskoon, saa synnit anteeksi, ja häntä ei kasteta. Mikä tällaisen ihmisen iäisyyskohtalo on? Tutkikaamme jälleen mitä Raamattu toteaa asiasta. Raamattua lukiessa käy selväksi, että Raamatusta ei löydy ainoatakaan kastamatonta kristittyä. Uudesta testamentista ei löydy yhtään henkilöä, joka ei olisi ensin tullut uskoon ja tämän jälkeen kastauttanut itseänsä Jeesuksen nimeen. Jokainen henkilö, joka Raamatun lehdillä on tullut uskoon, on tämän jälkeen ottanut myös kasteen. Kertomuksena löydämme perhekuntien kasteen. Raamattuhan kertoo, että kokonainen perhekunta on kastettu kerralla. Joku voi ajatella, että onhan siellä täytynyt olla silloin sylivauvojakin. Raamatun opiksi ei kuitenkaan riitä oletus, että on "täytynyt" olla. Raamattuun perustuvan opin on myös löydyttävä Raamatusta, joten sillä, että oletetaan jotain olevan, ei ole painoarvoa puhuttaessa Jumalan sanasta. Raamatullista oppia ei liioin muodosta yksi yksittäinen jae, vaan edellytetään vähintään kahden tai kolmen todistajan yhtäpitävää ilmoitusta. On hyvä muistaa, ketkä Raamatun lehdillä on kastettu? Ne, jotka ovat henkilökohtaisesti ottaneet kuulemansa sanan vastaan: "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua." Apt 2:38-41.

Uskoontulohetki Raamatussa

"Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä." 1.Kor.12:12-13. Haluan sinun kiinnittävän huomion sanoihin "me olemme kaikki yhdessä hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi". Nyt ei siis ole kysymyksessä vesikaste. Ei uskovaisten kaste, eikä mikään muukaan vesikaste. Nyt puhumme siitä hetkestä jolloin ihminen on tullut uskoon, liitetty Kristukseen ja Hänen ruumiinsa osallisuuteen. Raamatunkohdassa sanotaan selkeästi, että "yhdessä hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi". Ei siis ole kastettu vedessä vaan hengessä. "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?" Room.6:3 " Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet" Gal.3:26-27. Näin Jumalan sana, Raamattu, kuvaa uskoontulo eli uudestisyntymishetkellä Jeesukseen Kristukseen liittymistä. Ihminen kastetaan Jeesukseen Kristukseen kun hän ottaa Jeesuksen vastaan sovittajanaan ja vapahtajanaan. Raamattu kuvaa kuinka uskoontulossa ihminen upotetaan hengellisessä mielessä Kristukseen. Tämä on pidettävä kokonansa erillään vesikasteesta, johon se usein sotketaan. Tulkoon vielä kerratuksi: Meidät on uskoontulossa, yhdessä ja samassa hengessä, Jeesuksen Kristuksen hengessä, kastettu Jeesuksen Kristuksen ruumiin osallisuuteen. Silloin käy toteen Paavalin sana: te olette Kristuksessa. Uudestisyntynyt ihminen on Kristuksessa. Aikaisemmin hän oli Kristuksen ulkopuolella. Uskoontulossa ihminen saa synnit anteeksi ja hänet liitetään Jeesuksen hengellisen ruumiin osallisuuteen.

Ihminen ei voi liittää Kristukseen

Vaikka Luterilainen kirkko imeväisten kastetta vastoin Raamatun tekstejä opettaa ja toteuttaa, niin missään vesikasteessa ei tänään, ei aikaisemmin eikä tulevassa, voida ihmistä liittää Jeesukseen. Tämä on Jumalan sanan perusteella varma. Ihminen ei voi liittämistä Kristukseen suorittaa. Jumala ainoana voi liittää sinut Jeesukseen Kristukseen. On häkellyttävää seurata, kun pientä sylivauvaa viedään ihmisen toimesta, kahden tai neljän kummin voimin ja kappalaisen avustuksella kastettavaksi, kenenkään lapselta mitään kysymättä. Mitäpä voisi pieneltä sylivauvalta kysyä, kun hän ei koko tapahtumaan ole itse vaikuttamassa miltään osin? Tämän Jumalalle vastenmielisen "näytelmän" seuraajille uskotellaan, että tämä pieni vauva liitetään Kristusruumiiseen papin suorittaessa vesivalelun sylivauvan otsalle. Raamatusta, ymmärrämme, että sylivauvaa ei tietenkään liitetä Kristukseen tällä tavoin. Kerratkaamme kuinka se tapahtuu: "sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Room. 10:9. Vaikka tuota pientä sylivauvaa, jonka omatunto ei ole vielä herännyt erottamaan hyvää pahasta, olisi kuljettamassa armeijallinen ulkopuolisia ihmisiä kasteen kautta Jeesuksen luo, niin ei onnistu. Ihminen ei voi liittää Jeesukseen. Siihen en pysty minä, eikä kykene luterilainen pappi. Liittäminen on aina ja yksin Jumalan työ. Jeesukseen ei aleta liittyä ihmisten toimesta, niin kuin urheiluseuraan tai yhdistykseen. Ihmisen on uudestisynnyttävä ylhäältä liittyäkseen Kristuksen ruumiin osallisuuteen. Itse asiassa ihmisen täytyy uudestisyntyä. Jeesuksen sanat Israelin viisaalle Nikodeemukselle kuuluivat: "Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä" Joh.3:7.

Isäntä vaihtuu ihmisen sisäisessä maailmassa

Kun ihminen hengessä liitetään Jeesuksen hengellisen ruumiin jäseneksi, hän saa Kristuksen Hengen. Tähän hengelliseen ruumiiseen, joka on pyhä ja puhdas ei mennä maailman hengen eikä sielunvihollisen hengen vallassa. Tämä tarkoittaa ihmisen kohdalla, joka uudestisyntyy ylhäältä, että isäntä sisäisessä maailmassa vaihtuu. Ihminen saa uuden hengen osallisuuden, Kristuksen Hengen osallisuuden. "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Room.8:9. Oli ihminen sitten kuinka jalo tai hyvä omissa tahi muiden silmissä, mutta jos hän ei ole vastaanottanut Jeesusta sovittajanaan ja pelastajanaan, hänellä ei ole Kristuksen Hengen osallisuutta. Hänen tiensä on silloin eräänä päivänä vievä Raamatun ilmoituksen mukaan vaivan paikkaan, iankaikkiseen kadotukseen. Jospa jälleen tiivistämme hieman: Kun ihminen uudestisyntyy ylhäältä hänet liitetään Jeesuksen Kristuksen ruumiiseen, jolloin hänelle myös Raamatun sanan mukaisesti täytyy tulla Jeesuksen hengen osallisuus. Muussa tapauksessa ihmisen liittäminen Kristukseen on mahdotonta.

Mitä tapahtuu uskoontulossa?

Puhekielessä ei kovin usein käytetä Raamatun kuvausta uskoontulosta, että "kastetaan hengessä Kristuksen ruumiin osallisuuteen" tai "liitetään Kristukseen". Yleinen ilmaisu puhekielessä on, että "tulin uskoon" tai "pelastuin". Jotkut käyttävät myös Raamatun kuvaamaa sanaa "uudestisynnyin". On pikemminkin poikkeusilmaisu, että kuulee käytettävän Raamatun kuvausta uudestisyntymishetkestä sanoin, " kastettu yhdeksi ruumiiksi". Mitä ihmiselle tapahtuu kun hän tulee uskoon? "Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä" Joh.14:20. Yliluonnollinen Jumalan kolmas persoona tulee asumaan ihmiseen, joka on uskon kautta Jeesukseen saanut uskoa syntinsä ja syntisyytensä anteeksiannetuiksi. Uudestisyntymän myötä ihmisestä tulee uusi luomus. Hän saa iankaikkisen elämän oallisuuden ja uuden Hengen, Kristuksen hengen osallisuuden. Sisäiseen maailmaan syntyy pelastusvarmuus. Ihminen tietää olevansa nyt vapautettu kadotustuomiosta ja omistavansa iankaikkisen elämän, elävän Jumalan tykönä, Jumalan taivaassa. "Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä" 1.Joh.5:13. Vapisevaan ja pelokkaaseen ihmiseen laskeutuu yliluonnollinen rauha. Tämä on Jumalan lasten todistus kaikkialla. Uskoontulossa rauha laskeutuu ihmisen sydämeen. "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö" Joh.14:27. Ihmisen syntyessä uudesti ylhäältä tarttuvat taivaalliset voimat ihmisen elämään ja luovat ihmiseen laadullisesti aivan uudenlaisen, Jumalan mielen mukaisen elämän. Jumalan Pyhän Hengen työ uskovassa ihmisessä on vanhurskauden harjoitus, halu synnin hylkäämiseen ja keskinäiseen rakkauteen. Nämä ovat myös uudestisyntyneen Jumalan lapsen tuntomerkkejä.

Mikä estää kastamasta minua?

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan." Kandakean hoviherra kysyi Filippukselta tehtyään henkilökohtaisen uskonratkaisun: "Tässä on vettä, mikä estää kastamasta minua?" Huomaa, että hoviherran vaunut ovat pysähdyksissä. Alkuseurakunnan aikaan ei otettu askeltakaan eteenpäin ellei oltu uudestisynnytty ja kastettu. Ja kuten edeltä olemme lukeneet, ei ollut mitään estettä Hoviherran kasteelle. Pidettiin usko Jumalaan ja Hänen sanaansa. "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." mark.16:16. Oletko tullut ajatelleeksi, miksi Raamatussa ei lue: "joka ei usko, ja jota ei kasteta, se tuomitaan kadotukseen"? Eikö juuri sen vuoksi, että joka ei usko henkilökohtaisesti Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana, niin tällaiselle ihmiselle ei voi henkilökohtaisesti tarjota kastettakaan? Huomaamme tästäkin sananpaikasta saman mikä tulee kaikkialla Raamatussa vastaan: Jumala todella on ilman poikkeuksia, kaiken järjestyksen Jumala. Kun Jumala käsittelee kastekäskyä lähetyskäskyssään, niin se ei ole mikä tahansa asia. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." Mark.16:15 "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" Matt.28:19. Näkemyseroja voi ihmisten kesken olla monenlaisista asioista koskien seurakuntaelämää. Voidaan olla montaa mieltä esimerkiksi pukeutumista tai meikkaamisesta. Mutta silloin, kun puhutaan Kristuksen Jeesuksen antamasta lähetyskäskystä, johon kastaminen on voimakkaasti sidottu: "menkää kaikkeen maailmaan, julistakaa evankeliumia ja kastakaa", niin ei ole kysymys enää mielipide- tai näkemyseroista. Tällöin olemme ydinalueilla uskon perustuksissa ja on oltava tarkkana mitä Jumala sanoo omassa sanassaan. Jeesus sanoi: "pitäkää usko Jumalaan". Jumala ei koskaan tarjoa Raamatullista kastetta uudestisyntymättömälle.

Mitä Jeesus opetti kasteesta?

"Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan"Apt-2:38. Ennen niin pelokas Pietari julistaa ensimmäisessä saarnassaan, nyt Pyhällä hengellä täytettynä ja Pyhän Hengen voimassa Jumalan pojan evankeliumia. Pietari ei suinkaan ollut huonomuistinen, vaan muisti varsin hyvin mitä Jeesus oli opettanut ja mitä lähetyskäskyssä sanottiin. Mikä olikaan Pietarin ensimmäinen opetus kuulijoille? Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen! Huomaa ketkä ottivat kasteen Jeesukseen nimeen. Ne jotka ottivat kuulemansa evankeliumin sanan henkilökohtaisesti vastaan. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua." Apt.8:41. Tämä oli käytäntönä missä ikinä veljet liikkuivat ja evankeliumia julistivat. Ihminen, joka otti sanan vastaan, kastettiin Raamatullisella upotuskasteella "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset" Apt.8:12. Raamatun jakeesta huomaamme, että vain miehet ja naiset kastettiin. Miksi ei sylivauvoja? Siksi, koska kasteelle tulivat vain ne, jotka henkilökohtaisesti kuulivat evankeliumin ja henkilökohtaisesti ottivat sen vastaan eli tulivat uskoon. Raamattu vaikenee kaikesta siitä mikä ei kuulu pelastuksen armojärjestykseen ja ilmoittaa ilman arvailuja kaikki keskeiset totuudet koskien pelastuskysymystä.

Alkuseurakunnassa Raamatullinen kaste ei ollut epäselvä asia

Mitä tapahtui Saulukselle kun hän kohtasi Jeesuksen? Hän otti välittömästi kasteen. "Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen". Raamattua lukiessa on helposti vedettävissä johtopäätös, että vesikysymys ei ollut alkuseurakunnassa veljille hämärän peitossa. Kasteelle käytiin välittömästi uskoontulon jälkeen, Jumalan sanaa ja tahtoa noudattaen. Pietari ei ensimmäisessä julkisessa puheessaan sanonut, että "minä puhun sitten hieman myöhemmin, vaikkapa ensi viikolla teille jotakin pientä myös kasteesta, josta Jeesuskin puhui..." Näin ei Pietari menetellyt. Päinvastoin, Pietari lataa välittömästi ja heti kaikki keskeiset totuudet pöytään. Kaikki totuudet, jotka kulkevat kylki kyljessä: parannus, uskoontulo ja kaste. "Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan"Apt.2:38. Pietari tuo rohkeasti Jumalan sanan totuudet esille. Tästä on tämän päivän seurakunnalla paljon opittavaa, joka ekumenian ja yhteiskristillisyyden häiriintymisen pelossa vaikenee kasteesta evankeliumin sanoman äärellä. Alkuseurakunnassa kastettiin heti. "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Alkuseurakunnan aikaan oli kiire kastaa välittömästi. Kastekysymystä ei jätetty muhimaan, vaan ensimmäisessä saarnassa julistetaan heti kastetta. Alkuseurakunnassa uskoontulo ja kastekysymys eivät todellakaan olleet hämärän peitossa. Valitettavasti pääosin kirkon sakramenttimiesten toimesta sielunvihollinen on onnistunut sumentamaan koko pelastuksen tien armojärjestyksineen. Niin, että se mikä ennen oli täysin selvää, ei sitä enää ole tänä päivänä. Suomen maassakin ihmiset ovat ihmeissään ja kyselevät: "Mistä oikein pitäisi tarttua kiinni, kun on kyse sielun pelastuksesta?"

Ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta Jeesuksesta Kristukseen

Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Vanhurskas tarkoittaa ihmistä, joka on syyllinen Jumalan edessä, mutta jolle Jumala ei lue syytä. Hänet on armahdettu, vanhurskautettu Jumalan toimesta, luettu syyttömäksi ilman ihmisen omaa ansiota. Kyse on lahjavanhurskaudesta. Jeesuksen Kristuksen Golgatalla suorittaman sovitustyön perusteella ihminen vanhurskautetaan. Ihminen joka tämän sovituksen, Jumalan ilmaisen lahjan, omalla kohdallaan ottaa vastaan, hänet luetaan vanhurskaaksi. Hänelle julistetaan hänen syntisyytensä ja synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä. Tämän jälkeen on Raamatun sanan mukaan otettava Kristuksen opin alkeissa seuraava askel. Tämä askel näyttää yhä edelleen tänä päivänä jostain syystä koettelevan ihmistä. Ihminen, joka esimerkiksi suomen "kansankirkon" parista tulee synnintuntoon ja herätykseen, ottaen vastaan pelastuksen Jeesuksessa, joutuu esittämään itselleen kysymyksen: Noudattaako kastekysymystä koskien ihmisten laatimia perinnäissääntöjä ja papin valheita? Vai sanoako niin kuin apostolit: "Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa;" Päättäkää itse, onko tärkeämpää kuunnelle ihmistä vai Jumalaa. Tuleeko totella enemmän sitä, mitä Raamattu kasteesta ilmoittaa? Ihminen joka tulee Raamatun sanan mukaisesti kastattamaan itsensä uskontulonsa jälkeen, on tehnyt päätöksen omalla kohdallaan uskoa, mitä Jumala sanansa kautta Raamatussa asiasta sanoo. Eikä tätä päätöstä kukaan muu Raamatun ilmoituksen mukaan voikaan ihmisen puolesta tehdä.

On tärkeää ymmärtää mitä luemme

Filippus opasti Kandakean hoviherraa kysyen, ymmärrätkö mitä luet?: " Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?" Raamatussa puhutaan opin alkeista, joten opin alkeita, täytyy silloin myös olla olemassa. "Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta." Hebr.6:1-2. Kolme opin aljetta ovat Raamatun mukaan 1. parannus, 2. usko Jumalaan ja oppi kasteista. Huomaa monikkomuoto sanan kaste kohdalla: oppia kasteista. On tärkeää ymmärtää mitä luemme. Raamatussa kerrotaan selvästi, että oli monenlaisia kasteita. "Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien." Apt.18:24-26. Apollos, joka oli uskossa Jeesukseen Kristukseen tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Mitä Priskillas ja Akyllas tekevät huomattuaan tämän? Raamattu kertoo, että he selvittävät Apollokselle tarkemmin Jumalan tien. Sama toistuu jälleen jälleen Efesossa, kun Paavali tapaa opetuslapsia, jotka ovat tulleet uskoon, mutta eivät ole vielä kastauttaneet itseänsä Jeesuksen nimeen. "Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen". Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen." Apt.19:3-5. Huomaatko, että kuultuaan Jumalan tahdon kasteen suhteen, veljet kävivät välittömästi kasteelle.

Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste

Huolimatta siitä, että Raamattu ei tunne sylivauvan kastetta, voi Luterilaisessa kirkossa kuulla papin toimesta sanottavan: "Ihmistä ei tarvitse uudelleen kastaa, koska hänet on jo kerran kastettu sylivauvana". Ei voi olla toteamatta, että huonosti ovat luterilaisen kirkon papit Raamattunsa lukeneet. Paavali kysyi Raamatun lehdillä: milläs kasteella te sitten olette kastetut? "Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen". Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen." Apt.19:3-5. Kun ihminen sanoo ottaneensa uskoontulon jälkeen Raamatullisen kasteen, niin vierestä voi kuulla "kansankirkon" pappien toistavan äänekkäästi Efesolaiskirjeen kohtaa: "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" Ef.4:5. "Raamattuhan sanoo, että ei toista kastetta", muistuttavat kirkon papit. Näinkö Raamattu todella sanoo? Onko sitten näin, että kun ihminen uskoo shinto-jumalaan tai allahiin ja ihmisellä on silloin yksi herra, eikö ihminen saa tulla järkiinsä ja ymmärrykseen siitä, että tuo hänen palvomansa herra ei olekaan oikea herra? Raamattuhan sanoo, että yksi Herra. Raamatunjakeiden toistaminen ja hokeminen ei hyödytä, jos ei ymmärrä lukemaansa. On kysymys siitä, että ihmisellä on nimenomaan oikea herra. Ihmisellä tulee olla yksi oikea herra. Raamatun tarkoittama oikea Herra on Jeesus Kristus. Kuuntele nyt tarkoin mitä Raamattu sanoo: "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" Ef.4:5. On todellakin kyseessä yksi, mutta oikea yksi: yksi oikea Herra, yksi oikea usko ja yksi oikea kaste.

On kysymys uskon perusteista

Paavali kirjoittaa, että on kysymys uskonperusteista, kun puhumme kasteesta uskoontulon jälkeen. Tiedämme, että tavallisesti rakennuksissa on neljä rakennusta kannattavaa kulmaa. Miten käy rakennukselle, jos otamme yhden kulman pois? Miten on Jumalan sanan kanssa? Jos Jumalan sanan kannatinpylväistä, uskonperusteista, otamme yhden kannatin pylvään pois? Onko sillä vaikutusta pelastuskysymykseen, ja jos on, niin minkälainen vaikutus? Hyviä kysymyksiä, eikö totta? Todettakoon nyt vielä, että kysymys on opin alkeista: uskon kivijalasta, uskon perusteista. Meidän on etsittävä näihin hyviin kysymyksiin jälleen vastauksia Jumalan sanasta. Jeesus itse sanoi: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Mark.16:16 . Evankeliumiteksteistä on useissa kohdissa nähtävissä kuinka fariseukset suhtautuivat Jeesuksen ilmoittamaan pelastuksen tiehen. Miten fariseukset sitten suhtautuivat kuulemaansa sanaan? He kieltäytyivät ottamasta kuulemaansa sanaa vastaan. He olivat tottelemattomia ja itsepäisiä. Raamattu kertoo selkein sanakääntein kuinka ihminen voi tehdä näin menettelemällä Jumalan hyvän aivoituksen ihmistä kohtaan tyhjäksi. Onko se Jumalan aivoituksen tyhjäksi tekemistä, jos Jeesus itse sanoo jotain, ja ihminen kieltäytyy tottelemasta?

Uudesta testamentista ei löydy kastamatonta kristittyä

Kaste on kuuliaisuuden osoitus Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan. Mitä siis tapahtuu kastamattomalle kristitylle? Raamattua lukiessa käy hyvin selväksi, että jokainen uskoon tullut henkilö on uskoontulonsa jälkeen ottanut kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Uudessa testamentissa ei ole ainoatakaan kastamatonta kristittyä. Raamattu on kastamattomasta kristitystä hiljaa. Yksikään Raamatun pelastustapahtuma ei ala siten, että joku olisi kastettu ennen kuin hän oli kuullut henkilökohtaisesti evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta ja myös sen ensin henkilökohtaisesti vastaanottanut. Ihmisen järki ei pysty käsittämään mitä kaikkea tapahtuu uskoontulossa, kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan. Yhtä vaikeaa ihmisen on ymmärryksellä käsittää miten se kaikki vanha saasta katosi elämästä uskoon tulon myötä. Vähänpä kykenee ihminen järjellä ymmärtämään Pyhällä Hengellä täyttymistä tai kasteasiaakaan. Sen kuitenkin voimme asiasta tietää, mitä Jumala sanassaan näistä asioista sanoo. On kirjoitettu: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Mark.16:16 Jos, joku haluaa kokeilla kestääkö silta, muutoin kuin tekemällä niin kuin Jumala on sanassaan sanonut, niin se on hänen ja Jumalan välinen asia. Tämän kaltaista uhkapeliä ei kuitenkaan ole syytä harjoittaa, sillä Jumala tuskin tekee poikkeusta kenenkään ihmisen kohdalla, kun on kysymys uskon perusteista. Olkoon Jumala armollinen ja auttakoon, ettemme tee tyhjäksi rakastavan Jumalan aivoituksia meitä kohtaan.

Mitä teit kuulemallesi sanalle?

Kastevedessä ei ole mitään maagista syntiä pois pesevää voimaa vaikka Luterilainen kirkko näin vastoin Raamatun totuuksia opettaakin. Synnit ja syyllisyys pestään pois yksin ja vain Jeesuksen veren kautta. Tänään on aika tehdä oikea ratkaisu Jos sinä et vielä tunne Jeesusta syntiesi sovittajana, voit ottaa hänet tänään vastaan lunastajasi ja vapahtajanasi. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" Joh.3:16.  Tämä päivä on sinulle annettu, jotta löytäisit tien, joka vie Jumalan taivaaseen, Hänen iankaikkisen kirkkautensa läsnäoloon. "Että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; "Apt.17:27. Jos sinä olet jo uskossa, mutta et vielä ole antanut kastaa itseäsi Raamatullisella kasteella, sinulle kuuluu Raamatun sana: mitä viivyttelet, anna kastaa itsesi! Mitä sinä tänä päivänä teet kuulemallesi Jumalan sanalle? Kuinka suhtaudut Jeesuksen sanoihin: "Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä." Joh.12:48. Ajatellaanpa, että kristitty on ymmärtänyt, että Jumalan tahto on sen mukainen, kuin mitä hän on Raamatusta lukenut. Ihminen on ymmärtänyt, että uskoon tultuaan on otettava Raamatullinen kaste. Haluan tehdä sinulle kysymyksen, johon sinä ystäväni saat itse tykönäsi etsiä sydämessäsi vastauksen. "Voidaanko kysyä, että onko ihmisellä pelastavaa uskoakaan, jos hän ymmärryksestään huolimatta ei tahdo ojentua sen mukaan minkä on ymmärtänyt Jumalan sanasta Jumalan tahdoksi, vaan kieltäytyy uskoon tultuaan menemästä kasteelle?" Jumala sinua tämänkin kysymyksen kohdalla Henkensä kautta valaiskoon.

Kenellä on oikeus kastaa

Raamattu tuntee niin kutsutun yleisen pappeuden. "Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".1-Piet.2:9-10. Jokaisella uudestisyntyneellä Jumalan lapsella on oikeus ja ihana velvollisuus julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia sekä kastaa uskoon tullut henkilö Jeesuksen nimeen. Raamattu ei anna minkäänlaista tukea päätökselle olla kastamatta uudestisyntynyttä ihmistä. "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"

Luterilaisten kastekäsitys on, kuten todettua, täysin sielunvihollisen käsialaa. Valitettavasti myös vapaissa kristillisissä suunnissa, kuten helluntailaisuudessa on eräiden paikallisseurakuntien kohdalla Raamattuun katsomisen paikka. On helluntaiseurakuntia, joissa ohjakset on otettu omiin käsiin kastekysymyksen kohdalla. Seurakunnat ovat kieltäytyneet kastamasta ihmistä mikäli tämä ei liity heidän paikalliseen seurakuntaansa kastetoimituksen yhteydessä. Raamatusta ei löydy minkäänlaisia viittauksia tämän kaltaiseen toimintatapaan. Kiitos Jumalalle näin ei ole sentään kaikissa suomen helluntaiseurakunniksi itseään nimittävissä paikallisseurakunnissa. Heidän tunnustuksekseen on kuitenkin todettava, että opetuksellisesti tervein ja lähimpänä Raamatun opetusta oleva oppi on juuri helluntaiherätyksen piirissä.
Uskoon tullut ja kastettu ihminen tulee luonnollisesti ohjata Jumalan rakkaudesta käsin seurakuntayhteyteen. Paikallisseurakunnan yhteydessä, yhdessä toisten uudestisyntyneiden kanssa, Jumalan lapsi saa kasvaa terveen opetuksen parissa. Vikaraiteille on kuitenkin jouduttu silloin, kun kastekysymyksestä on tehty seurakunnassa ehdollinen: "kastamme, jos liityt juuri "meidän" paikallisseurakuntaamme kastetoimituksen yhteydessä." On myös ihmistekoista olla kastamatta uskoon tullutta henkilöä sillä perusteella, että häntä ei tunneta vielä riittävän hyvin. Jumala tuntee jokaisen oman lapsensa salatuimpaan saakka. Jumalan seurakunta ylittää valtuutensa Jumalan palvelijana, jos uskoon tulleen henkilön pyytäessä Raamatullista kastetta, asia on vietävä ensin esimerkiksi seurakunnan vanhimmiston käsiteltäväksi. Tästä poikkeuksena mainittakoon selvästi havaittava jatkuva julkisynnissä eläminen ilman parannuksentekoa.

Jumala ei katso henkilöön. Kastamisoikeus ja velvollisuus kuuluvat Raamatun ilmoituksen mukaan jokaiselle uudestisyntyneelle ihmiselle, ei siis ainoastaan seurakunnan pastorille, evankelistalle tai vanhemmistoveljille. Tämän kastetoimituksen voi Raamatun ilmoituksen mukaan toimittaa kuka tahansa uudestisyntynyt Raamattuun pitäytyvä uskova ihminen. Alkuseurakunnassa tämä oli selvä asia, mutta aikainsaatossa ihmisten toimesta on hämärtynyt myös kysymys siitä, kenellä on oikeus kastaa uskoon tullut ihminen. Tavat ja tottumukset ovat saaneet sijaa myös helluntaiseurakuntien sisällä. Ilman "ihmisten lupaa" eli seurakunnan "vanhemmiston lupaa" kastavia Jumalan palvelijoita ei aina ole katsottu pelkästään hyvällä. On kuitenkin tässä yhteydessä syytä muistaa, että kasteen toimittamiseen on uskovalle ihmiselle jo annettu lupa korkeimmalta mahdolliselta taholta - Jumalalta. Uskoon tulleen ihmisen pyyntöön päästä kasteelle on tavallisesti vastattava viipymättä, kastamalla hänet Jeesuksen nimeen. Kaikenlainen siirtäminen kastepyynnön kohdalla, esimerkiksi seurakunnan aikatauluihin vetoaminen, on vastoin Raamatun opetuksia. Alkuseurakunnassa oli selvää, että siellä missä oli vettä, siellä ihminen kastettiin välittömästi uskoon tulon jälkeen. Miksi sitten selvästä on tullut epäselvää? Totesimme, että jokaiselle ihmiselle tulee aikojen saatossa erilaisia tapoja ja tottumuksia. Ihmiset tekevät asioita ajattelematta sen enempää sen alkuperää tai tarkoitusta. Sinulla, ystäväni, on nyt mahdollisuus ja aika tehdä johtopäätöksiä kaikesta edellä lukemastasi. Haluan myös rohkaista sinua tulevina päivinä tutustumaan Raamattuusi. Näin tehdessäsi voit omakohtaisesti löytää kaiken sen, mitä Raamattu sanoo uskoontulosta ja Raamatullisesta kasteesta. Paavali sanoi "Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan evankeliumin, sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte" Kol.2:2. Jumala sinua runsaasti siunatkoon. Valaiskoon Hän sanansa ja Henkensä kautta hyvän tahtonsa sinun kohdallasi - kaikkina päivinä.


Lähteet: Teksti: Mika Petälä, 2009,Lähteet: Raamattu 1933/38, Novum, Iso Raamatun tietosanakirja, S. Paldanius, H. Melasniemi Julkaisija: Mika Petälä / mikanmukana / Artikkelia ei saa kopioida eikä käyttää uuden artikkelin lähdeaineistona ilman mainintaa lähteestä. Tulostaminen ja edelleen jakaminen ei-kaupallisiin tarkoituksiin lähde mainiten on sallittua.