" Eräs ystäväni ja veljeni Herrassa Jeesuksessa kuunteli eräänä päivänä mietteliäänä alustustani "varjeluksesta". Olihan hän itsekin ajatellut Jumalan varjelleen häntä jo ennen hänen pelastumistaan. Hän avasi Raamatun hankkiakseen vahvistusta omille ajatuksilleen. Sormet tapasivat tuttua kohtaa Psalmista 50:15: "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Hetken kuluttua Hän sanoi: "niinhän se on - nyt minä ymmärrän" Tällä kertaa ystäväni oli lukenut myös saman psalmin seuraavan jakeen "Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?" Ps.50:16."

"Minulla oli ihmeellinen varjelus"

Usein kuulee sanottavan: "minulla oli kyllä ihmeellinen varjelus". Esimerkiksi täpärältä tuntunut tilanne liikenteessä on saattanut aiheuttaa kyseisen lausahduksen. Sanaa "varjelus" käytetäänkin usein uudestisyntyneiden, Jumalan lasten, keskuudessa. Aivan harvinaista ei ole kuulla vasta uskoon tulleen, pelastuneen ihmisen, kertovan: "Kulkiessani ennen uskoontuloa maailman teitä, Jumala varjeli minua monta kertaa eri tavoin". Myös pelastumattomien, Jeesuksen torjuneiden, suusta kuulee aika ajoin: "Oli kyllä tänään varjelus matkassa". Kuuluuko sitten Jumalan varjelus pelastumattomalle, Jumalasta erossa ja Jumalan tahdon ulkopuolella elävälle ihmiselle? Usein erehdyttävästi ajatellaan, että Jumala olisi ikään kuin varjellut ihmisen kulkua ja teitä jo ennen uskoon tuloa, myös siihen hetkeen asti, kun hän tulee sisälle pelastukseen, uudestisyntyy eli tulee uskoon. Tämän ajatusmallin mukaan Jumalan varjelus koskisi ihmistä tämän vielä kulkiessa maailman polkuja, tehden valintoja Jeesuksesta piittaamatta ja yksistään oman turmeltuneen sydämen johdolla. Raamattu antaa tähän yksiselitteisen ja selkeän vastauksen. "Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa." Ps.145:20. "Varjelus" käsitettä tutkittaessa tulee omia käsityksiä, ajatuskulkuja ja pinttymiä peilata Ison kirjan lehtiä vasten. Annettakoon Jumalan sanalle, Raamatulle ,itseisarvo tämänkin kysymyksen kohdalla, kun kysymme, kenelle varjelus kuuluu.

Kenelle Jumalan varjelus kuuluu?

Puhuttaessa Jumalan itsensä suorittamasta varjeluksesta on katsottava, mitä Jumala Pyhän Henkensä kautta on tahtonut asiasta Raamatussa sanoa. Vanhasta testamentista huokuu Jumalan kansan luottamus Jumalaan ennen kaikkea turvapaikkana ja kalliona, jossa Hän, jolla yksin on valta ja voima, kykenee ainoana varjelemaan kaikelta pahalta. Jumalan sanat kaikuvat selkeinä, toivo- ja armorikkaina omalle kansalleen. "Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut."1.Moos. 28:15. Luottamus Jumalaan varjelijana saa Jumalalle omaksi vihityn kansan yhä uudestaan huudahtamaan. "Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!" 2.Sam. 22:3. Psalmit ovat täynnä Jumalan kansan luottamusta Jumalaansa ainoana Varjelijana. "Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela." Ps. 32:7. Jumalan puolelta Jumalallista ja rohkaisevaa kehotusta luottaa Lupauksenantajaan. Jumala vakuuttaa kulkevansa omiensa keskellä loppuun saakka. "Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani. Moos.26:12". Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Ja katso minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.

Kenen teillä enkelvartio käy?

Eräässä laulussa lauletaan: "Enkelvartio käy teilläsi, ettei jalkaasi loukkaantuisi". "Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus." Ps.91:4. Sananlaskuissa sanotaan: "niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien" San.2:8. Vanha testamentti ilmoittaa, että Jumalaan turvataan Varjelijana, niin koko Israelin kansan kuin kaikissa yksittäisen vanhurskaan elämää koskevissa asioissa. Raamatussa esiintyvät osoitukset Jumalasta varjelijana koskettelevat kaikki yksinomaan Jumalan ja Hänen omiensa välistä keskinäistä suhdetta. Vanhassa testamentissa keskeisimpiä "varjella" sanaa ajatuksena kuvaavia sanoja ovat pakopaikka, linna, suoja ja kallio."Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani." Ps.71:3. Psalmista laulaa: "sinä joka olet valmistanut minulle pelastuksen". Raamatun selkeä ilmoitus on, että "enkelvartio" tekee matkaa pelastettujen kanssa, ja Jumalan varjeluksen osallisuus koskettaa ainoastaan Hänen omiansa.

Varjelus Uuden testamentin puolella

Uuden testamentin puolella "varjella" sana esiintyy teonsanana monessa eri merkityksessä. Ehkä keskeisin varjelusta kuvaava sanan merkitys Uuden testamentin lehdillä on kuuliaisuus. Jumala on voimallinen varjelemaan vanhurskaan sydämen, kun sydämessä asuu uskonkuuliaisuus Jumalan sanaa ja hyvää tahtoa kohtaan. Yksinkertaistettuna, uskovan, Jumalan lapsen, sydän taipuu tekemään Isän tahdon. Sydän varjeltuu siitä pahasta, joka tässä maailmassa vallitsee. Tämähän oli rukous, jonka Jeesus esitti ylimmäispapillisessa rukouksessaan: "En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta." Joh.17:15. Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeessä: "ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil.4:7. Jumalan tahto ja Isän sydämen luonne on suojella, valvoa ja huolehtia kaikin tavoin omista lapsistaan. Jeesus sanoi: "Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa" Matt.10:29-32. Selkeästi Uusi testamentti ilmaisee, että kun ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseuteen, niin Jumala, Kristuksessa Jeesuksessa, ottaa huomaansa jokaisen lapsensa, tahtoen varjella heidän uskonsa sekä vaelluksensa. "Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta." 2. Tess.3:3. Raamatusta ei löydy minkäänlaista tukea väitteille, jonka mukaan Jumala varjelisi Jumalatonta, Jeesuksen Kristuksen ulkopuolella olevaa ihmistä. Juuri kaikesta pahasta ja tämän maailman jumalattomasta menosta Jumala tahtoo varjella oman lapsensa saattaakseen hänet kädestä pitäen perille - Jumalan taivaaseen. "jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana" 1.Piet. 1:5

Varjelus astuu voimaan uudestisyntymisessä

Kun uskomaton, Jumalan varjeluksesta siihen asti osaton ihminen luovuttaa elämänsä hallintavallan Jumalalle, ja hänen sydämessään syttyy usko Kristukseen Jeesukseen syntiensä sovittajanaan ja vapahtajanaan, astuu voimaan lupaus Jumalan lapselle kuuluvasta varjeluksesta. Silloin kuuluu Taivaallisesta komentosalista käsky "Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi" Ps.91:1. (Uudestisyntymistä käsitellään erikseen kohdassa Uskoontulo ja Raamatullinen kaste). Kaikkien ahdistusten ja kilvoitustien kärsimysten kohdalla kuuluu Uuden testamentin sivuilla kirkkaana sama Jumalan lupaus, joka vahvisti jo vanhan liiton kulkijoita: "minä käyn teidän keskellänne". "Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava." 1.Piet.5:10.

Jeesus itse kertoo, että Jumalan varjelus ei kuulu pelastumattomille

Jeesus rukoilee ylimmäispapillisessa rukouksessaan apostolien ja kaikkien uskovien puolesta. "Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen." Joh.17:11-12. " Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta." Joh.17:14-15. Jeesuksen sanat ennen ristiinnaulitsemistaan ja ylösnousemistaan olivat vailla minkäänlaisia tulkintamahdollisuuksia. "Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä." Joh.17:9-10. Jeesuksen sanat tuovat esille selkeästi Hänen rukoustensa ja Jumalan varjeluksen kohteen. Hän ei rukoile tämän maailman ihmisten, vielä synneissään olevien Jumalattomien puolesta. Sen sijaan jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi tulee elämään ja elää jatkuvasti kaikkitietävän ja näkevän Jumalan täyden, lakkaamattoman huolenpidon kohteena. Jeesus kertoo opetuslapsille puhuessaan, että Hän itse tulisi toimimaan ylimpänä rukoilijana, istuen Isän oikealla puolella, rukoillen joka aika lakkaamatta omiensa puolesta.

Turvaksi eivät kelpaa epäjumalat

"Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat,missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot ne auttamaan teitä, olkoot ne teidän suojananne. Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni" 5.Moos. 32:37-39. Ihminen vailla Jumalaa ja Hänen varjelustaan on ihminen vailla todellista turvapaikkaa. Epäjumalista, ihmisistä tai sotajoukosta ei ole turvapaikaksi.
Jesaja kirjoittaa ihmisten jumalkuvista ja epäjumalanpalvojista: "He nostavat sen olallensa, kantavat ja asettavat sen paikoilleen, ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa, hädästä se ei pelasta" Jes.46:7. "Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa" Ps.146:3. Yhtä vähän ihmistä hyödyttää luottaa rikkauteensa tai maalliseen omaisuutensa. "Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta. San.11:4. "Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä" San.11:28. Ihminen ei itse kykene varjelemaan itseään. Raamattu ilmoittaa, että Jumala yksin voi varjella ihmistä.

Jumalan varjelus on varmaa uskovan ihmisen elämässä

Jumalan huolenpito on uskovan ihmisen elämän arjen todellisuutta. "Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä säikähtykö heitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua." 5.Moos.31:6. Kautta Raamatun Jumala rohkaisee ja vahvistaa omaa kansaansa luottamaan Häneen, jonka huolenpito kestää omien lastensa kohdalla iankaikkisesta iankaikkiseen. "Ei kukaan kestä sinun edessäsi kaikkena elinaikanasi. Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua" Joos.1:5. Psalmin sanat leikkaavat kaksiteräisen miekan lailla ihmisen sisikuntaan: "Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita." Ps.37:17. Jumalan varjelus on suuruudessaan mittaamaton. Hän itse on voimallisempi ja suurempi kaikkia. Miten valtavana Jeesuksen sanat kaikuvatkaan uskovan ihmisen sydämessä: "Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä." Joh.10: 28-29. Jumalan huolenpito ja varjelus on ympärivuokautista. Hän varjelee uskovan ihmisen kulkua läpi koko vaelluksen aina siihen päivään asti, kun taivastienkulkija on päässyt perille. Ihmeellinen todellisuus uskovan ihmisen elämässä: "Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea" San.3:24. Psalmi 121 huokuu Jumalan lapsen omistusoikeutta Jumalan varjelukseen: "Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti."

Jumalan varjelus vapauttaa peloista

"Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä." Jes.41:10. Jumala tahtoo varjeluksensa kautta vapauttaa kaikista ahdistuksista, peloista ja tuskatiloista. Jumalan lapsi voi aina ja kaikkialla luottaa siihen, että Jumalan varjelus ei milloinkaan johda häpeään, pettymykseen tai tappioon. "Herra, Herra auttaa minua; sentähden ei minuun pilkka koskenut, sentähden tein kasvoni koviksi kuin piikivi, sillä minä tiedän, etten häpeään joudu." Jes.50:7. Uuden testamentin puolella tämä näkyy ihanan kirkkaasti Paavalin viitoittaessa pelastuksen tietä. Ensin hän julistaa kuulijakunnalle uudestisyntymisen aakkoset: "sydämen uskolla ja suun tunnustuksella pelastutaan" "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:9-10. Tämän jälkeen astuu voimaan Kaikkivaltiaan Elävän Jumalan varjelus kristityn elämässä. Paavali jatkaa kertomalla jokaiselle uudestisyntyneelle kuuluvasta Jumalan lupauksesta: "Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään" Room.10:11.

Jumalan kunnioitus tuo mukanaan siunauksen

"Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä." San.9:10. Jumalan pelko merkitsee ennen kaikkea alamaisuutta Jumalan sanalle sekä Jumalan kunnioittamista Kaiken Luojana ja Ylläpitäjänä. Voidaan sanoa, että ihminen joka ei vielä tunne Jeesusta Kristusta Herranaan ja omakohtaisena syntiensovittajanaan, ei ole vielä päässyt viisauden alkuunkaan. Mitä muuta voidaan sanoa ihmisestä, joka kuulee Jumalan sanan totuuden ja hylkää sen? Paavali ilmaisee asian näin: "nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen " Room.1:25. Jumalaa tahtoo varjella Häntä pelkäävää ihmistä. "Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin." San14:26. Herran pelossa ei kuitenkaan ole pelkoa vaan päinvastoin kunnioitusta, luja sydämen tietoisuus ja varmuus siitä, että antaessani Jumalan kulkea kanssani olen turvassa. "Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta." San.1:33. Ehyellä ja Jumalalle antautuneella sydämellä on turvallista lähestyä Häntä, jolla yksin on valta auttaa ja Varjella ihmistä. Sitä vastoin ihminen, joka on Jumalan avun ulkopuolella, on jatkuvasti yksin keskellä tämän maailman erilaisia kamppailuja ja taisteluja. "Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia." 2.Aik.16:9

Jumalan rakkaus ja varjelus käyvät käsi kädessä

"Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra" Ps.9:10. Johannes kirjoittaa Uuden testamentin puolella, missä ovat luottamuksen lähteet Jumalaan varjelijana. Jumalan kansa on kaikkina aikoina oppinut tuntemaan Hänen ylenpalttisen rakkautensa omiaan kohtaan, "Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. " 1.Joh.4:16. Hänen rakkautensa on kilpi ja suojus, joka ympäröi kristityn. Tämä koskee myös Israelia kansana. Jumala puolustaa ja suojaa ja on pitävä huolta omaisuuskansastansa. "Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku." Ps.121:4 "Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut" 1:Moos.28:15. Jumala on luvannut varjella niin vanhan liiton "hurskaat, kuin uuden liiton "uskovat". "Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa" Ps.97:10 "Varjele minun sieluni, sillä" minä olen hurskas; sinä, minun Jumalani, pelasta palvelijasi, joka sinuun turvaa" Ps.86:2 "En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta" Joh.17:15.

Varjelus Jumalan silmin

"Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa." 5.Moos32:9-11. Kuinka kaunis ja osuva kuvaus Jumalasta varjelijana. "Niin kuin kotka liitelee poikastensa suojana". "Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan" " Ps.91:1-2. Hän on meidän suojapaikkamme. "Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan." San.18:10. Luukas menee ytimeen kirjoittaessaan Apostolien teoissa: "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Apt.4:12. Lankeemuksen päivänäkään Hänen käsivartensa ei ole kaukana. Isä tukee lastaan, tahtoen vahvistaa ja varjella kaikkinaisesta pahasta. "Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä". Hänen uskollisuutensa kestää iäti. "Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta". 2.Tess.3:3. "Hän varjelee hurskastensa jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi" 1.Sam.2:9. Vanhasta testamentista huokuu Israelin kansan ymmärrys ja luottamus Jumalaan omana Varjelijanaan kansan uppiniskaisuudenkin keskellä. "Sillä Herra on meidän Jumalamme, hän, joka johdatti meidät ja meidän isämme pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, ja joka teki meidän silmiemme edessä suuret tunnusteot ja aina varjeli meitä sillä tiellä, jota me vaelsimme, ja kaikkien niiden kansojen keskellä, joiden kautta me kuljimme". Joos.24:17.

Jumala varjelee omiaan kiusauksissa ja koetuksissa

"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1.Kor.10:13 "Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät," 2.Piet.2:9. Johannes kirjoittaa ilmestyskirjassa lopunajan koetuksesta ja varjeluksesta: "Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat." Ilm.3:10. Psalmin 91 sanotaan kuvaavan Jumalan armollista omiinsa kohdistunutta varjelusta mitä parhaimmalla tavalla."Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu" Ps.91:3-7. Jeesus itse rohkaisee opetuslapsia sanomalla: "Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa" Luuk.21:18. Sen sijaan yhdellekään Jumalattomalle ei luvata Raamatun lehdillä Jumalan varjelusta.

Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi, hän sanoi: 'Hävitä!'" 5.Moos.33:27. Jumalan iankaikkisesta iankaikkiseen kestävä varjelus muuttuu näkyväksi sinä päivänä, kun ihminen jättää tämän ajan, kuolemassa. "Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela" Ps,49:16. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh.14:1-3. Kaikkien kärsimysten ja koetusten keskellä Job tiesi että Hän teki matkaa yhdessä Herran kanssa ja olisi näkevä kerran Hänet kasvoista kasvoihin. "Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan." Job. 19:25-26".

Raamatun Jumala ei lupaa varjelustaan ja suojelustaan uskomattomalle

Raamatusta ei luonnollisestikaan löydy yhtään kohtaa, jossa Jumala olisi varjellut katumatonta ja Jumalan puoleen kääntymätöntä sydäntä. Sen sijaan Jumala toistuvasti muistuttaa Raamatun lehdillä, että hänen suojeluksensa kuuluu Jumalan yhteydessä vaeltaville. Kansaa koskevana lupauksena Hän on luvannut pitää huolta Israelista. "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi' Matt.23:37-38. Jo vanhan liiton puolella kuului Jumalan ääni selkeänä uppiniskaisille, tottelemattomille ja sydämissään ylpeille, jotka pitivät halpana Jumalan sanan. "Mutta jos te ette kuule minua ettekä pidä kaikkia näitä käskyjä, vaan hylkäätte halpana minun ohjeeni ja teidän sielunne vieroo minun säädöksiäni, niin ettette pidä kaikkia minun käskyjäni, vaan rikotte minun liittoni, niin minäkin teen teille samoin ja rankaisen teitä hirmuisilla onnettomuuksilla, hivutustaudilla ja kuumeella, jotka sammuttavat teidän silmänne ja näännyttävät sielunne; ja te kylvätte siemenenne turhaan, sillä teidän vihollisenne syövät sen. Ja minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja teidän vihollisenne voittavat teidät; teidän vihamiehenne hallitsevat teitä, ja te pakenette, vaikka ei kukaan aja teitä takaa" 3.Moos.26:14-17.

Herra on meidän Vartijamme, Suojelijamme ja ainoa Varjelijamme

Uudestisyntynyt Jumalan lapsi tunnustaa iloiten ylösnousseen Jeesuksen Herrakseen vapahtajakseen, syntiensä sovittajakseen ja Varjelijakseen. "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun" Ps. 18:3-4. "Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu." Ps.62:2 . "Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa." Ps. 89:19. Daavidilla oli ymmärrys, kenen puoleen rukouksessa ensimmäiseksi tulee kääntyä. "Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan." Ps.16:1. Daavidille oli siunaantunut Psalmeja kirjoitellessaan jo riittävästi kokemusta tietääkseen, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on voimallinen auttamaan ja varjelemaan. "Minä huudan sinua avukseni, sillä sinä vastaat minulle, Jumala; kallista korvasi minun puoleeni, kuule minun puheeni. Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi" Ps. 17:6-7. Hänellä oli luja luottamus Ikiaikojen Jumalaan, joka varjelee omaa lastaan kuin kalleinta aarretta. "Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan" Ps.17:8. Tämänkaltainen kaikkivoipa varjelus saa Jumalan lapsen sydämen iloitsemaan. "Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi. Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niinkuin kilvellä." Ps.5:12-13.

Sydämen uskon varjeleminen

"Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee." San.4:23. Jeesus itse nostaa vuorisaarnassaan sydämen puhtauden esille "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan." Matt.5:8. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: "Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt" 2.Tim.4:7. Jumalan rauha joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, on yksin voimallinen varjelemaan uskovien sydämet puhtaina. Paavali aloitti kirjeensä "Armo ja rauha lisääntyköön teille Kristuksen tuntemisen kautta". "ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa" Fil.4:7. Jumalan rauha on voimallinen varjelemaan taivastien kulkijoiden sydämet puhtaina ja pyhitettyinä palvelemaan elävää Jumalaa, Herraa Jeesusta.

Ilman Jumalaa kaikki on turhaa

Jumalan suojelus ja varjelus on välttämätöntä. Hänen armonsa ja valtasuuruuteensa tulee esille, kun uskova ihminen kätketään Hänen varjelukseensa ja huolenpitoonsa. Uskon todellisuus uskovan ihmisen elämässä käy hetkestä hetkeen ja saavuttaa täyttymyksensä hänen saapuessaan yhden kerran perille Jumalan taivaaseen. Raamatun selkeä sanoma on, että ilman Herraa kaikki on turhaa. Salomo oli etsinyt viisautta ja tullut toteamaan "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät " Ps.127:1. Samoin kuin pelastuminen iankaikkiselta kadotustuomiolta on mahdotonta ilman Jumalaa, on varjelus ilman Varjelijaa mahdotonta. "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" Room.6:23. Uskovienkin keskuudessa "varjelus" sanaa käytetään joskus huolimattomasti, ja tämä on ollut omiaan herättämään hämmennystä uskomattomien keskuudessa. Uskosta osaton ihminen on saattanut kysyä: "Mihin tarvitsen enää Jeesusta, jos Jumala kerran jo joka tapauksessa varjelee kulkuani kulkiessani täällä maanpäällä?" Kuten edellä olemme todenneet, näinhän asian laita ei suinkaan ole. Mistä sitten oikein on kysymys, jos ei varjeluksesta. Mikä olisi oikea ilmaisu, kun ihminen haluaa todistaa siitä kuinka hänen elämänlankansa tuntui monesti jo ennen uskoontuloa olevan katkolla ja kuitenkin hän sai armon tulla sisään pelastukseen? Kun hän haluaa kertoa siitä ihmeellistä osasta, joka hänen kohdallaan on toteutunut hänen saatuaan vaikkapa monien vaikeuksien kautta uudestisyntyä Elävään Toivoon, Jumalan lapseuteen?

Jumalan armo ja sallimus

Jumala armossaan sallii ihmisen elämässä monenlaisia vaiheita, tilanteita ja elämänkuvioita. Jumala on kaikkitietävä ja näkevä. "ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen." 1.Piet 2-9. Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä kiteytetysti armonperusteista ja Jumalan armotarjouksen vastaanottamisesta ihmisen kohdalla. "Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan," Ef.1:2-5.

Jumalan armoa ja sallimusta

Jumalan kaikkitietävyys, Hänen tahtonsa mielisuosio, Hänen armonsa rikkaus Kristuksessa Jeesuksessa, Hänen tahtonsa, Hänen päätöksensä, Hänen edeltätietämyksensä, Hänen edeltämääräyksensä ja Hänen jumalallinen aivotuksensa. Näistä voi pelastunut ihminen kohdallaan kiittää. Tietoisuus edellä mainituista yhdessä sen kanssa, että Jumalalla on hyvä tahto jokaista ihmistä kohtaan ja kaikkia Hän on luvannut vetää rakkaudessaan puoleensa, auttaa osaltaan ihmistä ymmärtämään mistä Luojan ja luodun välillä on kysymys. "Sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan," Ef.1:6-11. Kun Elämänantajan, Jumalan elämää yllä pitävä käsi väistyy ihmisen yltä, sammuu ihmisen elämän liekki täällä maanpäällä. Ihminen kuolee niin sanotusti ajallisen kuoleman. "Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio" Hebr.9:27. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" Room. 8:1. Ihmissilmin tarkasteltuna monenlaiset "täpärätkin tilanteet" ennen uskoontuloa ovat olleet suuri Jumalan armon ja sallimuksen osoitus ihmisen kohdalla. Hänen kätensä ei vielä ollut väistynyt ihmisen kohdalla. "Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut" Valit.3:22. Vielä tänään armoa riittää. Jos et vielä ole Hänen varjeluksensa osallisuudessa - tee ratkaisusi turvapaikan suhteen tänään. On kysymys sinun iankaikkisuudestasi. "Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä" 2.Kor.6:2

Mika Petälä 2011-02-11

Lähteet: Teksti: Mika Petälä, 2011,Lähteet: Raamattu 1933/38, Iso Raamatun tietosanakirja, , Julkaisija: Mika Petälä / mikanmukana / Artikkelia ei saa kopioida eikä käyttää uuden artikkelin lähdeaineistona ilman mainintaa lähteestä. Tulostaminen ja edelleen jakaminen ei-kaupallisiin tarkoituksiin lähde mainiten on sallittua.